Noku aina on kiire

Vihdoinkin lunta ja hieman pakkasta! Nyt ulkona pauhaavaa myrskyä on turvallista kuunnella lämpimästä sohvannurkasta, vällyjen alta. Turun tuulia rakastavana käväisin tänään kyllä ulkoilemassa mutta puoli tuntia tätä myrskyä oli riittämiin. Lunta tunki joka suunnasta sisään ja ulos, ylös ja alas. Kivuttomasti olen siis viettänyt loppupäivän netissä roikkuen televisiota samalla sivusilmällä tiiraillen. Raastavan, väsyttävän ja raivostuttavankin työviikon jälkeen patterit olivat niin finaalissa, että railakkaan perjantai-illan jälkeen liikkumisprosentti sängyn ja sohvan väillä on ollut surullisen pieni. Mutta kuten sitä sanotaan, raskas työ vaatii paljon lepoa.

Tosiaan, päivät venyvät huomaamatta aamuseitsemästä iltakymmeneen joka paikassa laukaten. Koti on saanut hotellin piirteitä toimimalla vain nukkumispaikkana (sillä erotuksella kylläkin että huonepalvelu ei toimi pätkääkään). Alkava viikko pitää sisällään yhtä lailla suunnitelmaa ja ensi lauantain pikkujoulut/tuparit lapsuudenystävien kera luonani huipentaa viikon. Ei vielä mitään suunnitelmaa mitä tarjota mutta onnekseni olen saanut värvättyä jo valmisteluapulaisen!

Työrintamalla kuumia perunoita pyöritellään käsissä, taskuissa ja missä milloinkin. On mukavaa kuitenkin huomata että stressinsietokyky koskien asioiden pysyvyyttä on yllättävän korkea. Sitä on tottunut jo siihen ajatukseen että näinhän tää menee, että tuskin missään työpaikassa tulee pitkää jaksoa elämästään viettämään. Tässä ei siis kysymys ole työpanoksen puutteellisuudesta yms. vaan vuoden alussa voimaan astuvasta kuntaliitoksesta. Kesään saakka mennään samoilla meiningeillä mutta syksy on nyt toistaiseksi ihan auki.

Tätä samaista pysyvyyden puutetta on tietysti havaittavissa monella osa-alueella. Jaksaa se hämmentää aina, että mikä ihme ihmisiä vaivaa kun pitää niin hiivatisti mennä ja tehdä, eikä monikaan asia ei edes tunnu olevan pitämisen arvoista! Ihmiset ruinaa ja valittaa käsittämättömistä asioista, ovat varsin päteviä ja valmiita korjailemaan muita sekä yrittävät alati olla jotain, jotain vähän enemmän. Kyseenalaistan vahvasti sen, että nämä ihmiset tulevat onnelliseksi yhtään mistään vaikka niin uskovatkin. Tietysi sitten onnea ja onnellisuutta on monentasoista- ja monenlaista. Yhtenä muotona on varmasti se, etteivät he välitä piirun vertaakaan muiden lässytyksistä!

Tänään puhelinkeskustelussa on käyty läpi loputon usko (kaikesta huolimatta) ihmisten hyvyyteen, joka kaikessa nurinkuriudessaan kumoaa kaiken sen sonnan mitä muuten sattuvat suoltamaan. Samaan hengenvetoon on todettu myös, että naisilla on parantumaton tarve muuttaa jotain miespuolisen henkilön epäkohtaa paremmaksi. Näitä pelastettavia kun on maailma pullollaan! Hyvä kuitenkin ettei näihin pelastustoimiin ryhdy suoraa päätä, että on tietoinen siitä ettei se todennäköisesti auta yhtään mitään! :)

Ja tärkeämpiin asioihin. Idols on kyllä tänä vuonna aika kova, vaikka Kalle voisikin lähteä tänään ihan surutta. Olen kallistanut nyt kuppini Peten puolelle vaikka tämän päivän kommentti "En ymmärtänyt biisin sanoja yhtään" hieman hämmensi. BB:tä olen seurannut enemmän ja vähemmän. Olen edelleen Johanin puolella mutta Anniinan toivoisin voittavan yhtä lailla. Johanin hermot ovat viime aikoina alkaneet näkyä negatiivisesti hänen käytöksessään, harmi hänelle. Anna huutaa niin kovin että ketää nyt todella harmittaa jos se sieltä lähtee? Ei ketään.

En ole tehnyt muuten yhtään joulukorttia. Tuleekohan tässä vielä kiire?

Kuka pelkää Virginia Woolfia oli muuten loistava, pidin todella todella! Uskoni teatteriin on taas palautettu, kiitos loitonäyttelijöiden!!

If they mated

Olisi tulos jotain valtavaa.
---
Käväisin tänään terveystarkastuksessa. Olen työkykyinen! Kuulo hyvä, hemoglobiini hyvä, verenpaine hyvä ja kaikki okei. Viimeisestä terveystarkastuksesta onkin hurahtanut monta vuotta, olisikohan melkein 15? Jospa nyt saisi vielä hankittua hammaslääkäriajan, siinäkin nimittäin viimeisestä käynnistä on saman verran. Mutta se kaivelu, kriiks! äänet ja valkoiset rystyset eivät innosta yhtään. Jos vaihtoehtona olisi taju kankaalla -hoito niin ei olisi mitään ongelmaa.
Tänään oli taas klubi-ilta ja jovain aika vierähtää loistoseurassa. Kitymarketissa tuli naureskeltua taas kaksinkerroin ja huomenna se saanee jatkoa:) Viikonloppua odotan innolla, sillä perjantaina menen katsomaan kaupunginteatteriin Kuka pelkää Virginia Woolfia. Odotan nyt aika paljon näytelmältä, kehuja on tullut paljon ja viimekertaisen teatterikokemuksen jälkeen kaipaan todellakin uskon nostattajaa koko teatteritaiteen osalta. Erotuksena nyt kuitenkin se, että viime käynti oli ylioppilasteatterissa. Lauantaina ja sunnuntaina taiteilen work shopissa erilaisia koruja yhdistellen lasia, villaa ja savea - mielenkiintoista! Tekeekin hyvää tehdä käsillä jotain muuta kuin hipuloida tietsikan näppäimistöä, syksyinen kirjansidontakurssikin kun piti jättää kuubalaisten rytmien vuoksi.

Muutama asia hiillostaa aivonystyröitä mutta jätän sen sikseen ja keskityn olemaan onnellinen Dalai-laman ajatuksen mukaan. Öitä!

Tiedättekö kun...

...voisi nukkua päikkärit muutei saa unta?
...pitäisi siivota muutei kiinnosta pätkääkään?
...tietää jonkin asian olevan tietynlaisesti, herkuttelee kuitenkin toisella ajatuksella ja lopuksi onkin ihan vallan hyvillään kuinka hyvin asian aluksi tiesikään?
...työpaikalla pinna kiristyy ja silti on pakko hymyillä?
...oma naama nyppii, housut piukottaa ja kaikki on vähän persiilleen?
...kaveri sanoo juuri oikeat sanat oikealla hetkellä?
...kun nauraa niin kovin, että seuraavana päivänä on vatsalihakset kipeenä?
...tekee homman ensin väärin ja sitten ketuttaa turha työ joka loppuen lopuksi osoittautuukin todella hyödylliseksi?
...puhelimeen ei jaksais vastata mutta vastaa silti?
...on tarpeeksi sotkuista niin sotkun lisäämisestä tulee onnistunut olo?
...on parempi alkaa vaan toimimaan ettei lösähdä?

Mää tiedän!

Ja tiedänpä myös senkin, että "me ollaan kuule niin onnellisia kun saadaan valita eikä tarvii tyytyä"!!

Ihan tavallinen sunnuntaikooma

Ihan tavalliseen sunnuntaikoomaan kuuluu pitsaa, puheluita joissa huomioidaan puheen tuottamisen vaikeus, muutama litra mehua, sohvalöhöilyä, sotkujen siivoamista sekä katkonaista unta joka näennäisesti auttaa armottomaan univelkaan. Niin ja työahdistus. Se kuuluu kanssa.

Takana on loistava viikko! Luulin jossain vaiheessa, että kohta napsahtaa; liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa ja unet ovat jääneet aivan liian lyhyiksi. Alkuviikosta pusersin budjettia, käväisin seinäkiipeilemässä (tosin olin vain varmistaja), pidettiin naurun täytteinen klubi-ilta, perjantaina käväisin helsingissä ja kaiken päälle vielä kaverit saapuivat jykylästä vierailulle! Helsingin vierailu oli jännitystä ja mahaperhosia täynnä, ja lopputulos enemmän kuin positiivinen. Nyt vaan pitää vaan ihmetellä mitä seuraavaksi, tai että onko mitään seuraavaa:)

Jykylän kaverien kanssa käytiin syömässä Pikku-Torressa jossa ruoka oli toodella hyvää (ja edullista). Samaa ei voi sanoa tämän päivän pitsasta, joka oli aivan kuraa. Paikan nimeä en muista, mutta se on siinä Juliaa vastapäätä, se pienempi viiden tähden pitseria:) Pieni kävelyretki kaunpungilla ja sitten juna jo puksuttikin kohti jykylää. Kauhean kivaa kun saa vieraita! Tästä viikonlopusta alkaen "smoky eyes" on hippameikki nr.1.

Uh, ei kykene enää mihinkään, taitaa olla pakko mennä kohta nukkumaan.
Eiks toi Chipa vois lähtee?

Oh what a week!

Stressi alkaa kiristämään otettaan kun sunnuntain tunnit lähenevät loppuaan. Ensi viikon aikana on pakko tuottaa kauheasti tulosta ja saada valmiiksi ja olla paikan päällä ja olla sijaisena ja apua. Viikko ei mennyt töiden osalta ihan suunnitelmien mukaan mutta muuten, oijee!
Kuubalaiset lanteet alkavat löytyä, klubitapaamiset ovat tuottaneet tulosta odotettua enemmän ja uusi sohva hellii pehmeydellään.
Huomenna herään klo.5.10 ja teen töitä niin kauan kuin järki päässä juoksee. Samanaikaisesti yritän olla laskematta tunteja ja päiviä vielä päättämättömään asiaan. Tämä tuottaa ison annostuksen erinäisiä tsigunoiksi kutsuttuja tunteita:) Keskiviikkona käväisen seinäkiipeilemässä 5-6 luokkalaisten poikien kanssa, ihan tuollaisena välipiristyksenä.
Mitenköhän mahtaa ensi viikonloppuna käydä kun jykylän kööri saapuu syysretkelle turkuun?! Whoppiduu!!!

Sohva kotiutui

Mutta kuka tai mikä on tuo mystinen hahmo lampussa??

Life is Peachy

Sanoisinko että plääh, sinne meni lomapäivät. Oon tietysti levännyt ja ollut, jopa niin lähellä toimettomuuden tilaa että kyllästytti.
Perjantaina kävin tilaamassa uudenuutukaisen sohvan kotiini! Vihdoinkin! Maanantaina saan sitten löllitellä siinä mielinmäärin. Se on hyvä mm. hartioitteni kannalta, sillä tässä lattialla istuminen ja koneella naputtaminen ei ole kovin ergonomista. Sohva on luonnonvalkoinen joten punaviinit juodaan tästä lähtien, tai siis edelleen, lattiatasossa.
Käytiin eilen syömässä Hämeenkadun Delhi Darbarissa. Hyvää oli, miedosti tulinen annokseni oli melkein liian tulinen mutta sitä tasapainotti hyvin mangolassi. Annoskoot olivat niin suuria, että valitettavasti kaikki seurueestamme jätti. Hintapolitiikka menee edullisen puolelle, suosittelen!

Olen viime päivinä mennyt hämäränpuoleista rollercoasteria, jossa mutkien, laskujen ja nousujen vaikutus riippuu vapaa-ajan määrästä. Ts. kun on tarpeeksi (vai liikaa) aikaa, niin jarrut on pohjassa samantien ja kiireessä taasen voisin olla yksi 7th Heavenin "Smile is all you need" -tyypeistä! Tulkinnanvarat, rivien väliin kirjoitetut sanat ja niistä johtuvat johtopäätökset ovat hyvin riskialttiita, varsinkin kun nään unissanikin lopputuloksia ja välimalliratkaisuja. Viime kädessä kysymys lienee kuitenkin se, että kuinka paljon on valmis antamaan ilman että tietää mitä vastaanottaja asiasta ajattelee. Mutta tää selvinnee, ennemmin täi myöhemmin:)

Harmittaa että olen missannut Flight of the Conchords -sarjan, joka tulee nyt uusintana. Alkuperäinen lähetysaika kun oli vietävän myöhäinen, ellen ihan väärin muista.
---

Pakko purnata. Mitä ihmettä?! Sopiiko tässä sanat kappaleeseen ollenkaan? Hrrr..vilunväreitä.